Aurinkoa ympäri vuoden

Kupoli 3/2017, pääkirjoitus

Aurinkoa ympäri vuoden

Kesällä saamme nauttia keskiyön auringosta – vuoden valoisin aika on nyt täällä. Inhimillinen elämä riippuu paljon vuodenajoista. Keväisin ihmiset ikään kuin heräävät talviuniltaan ja aktivoituvat, kun taas talvella pimeys ja kylmyys turruttavat ja aiheuttavat jopa kaamosmasennusta.

Monet ihmiset vertaavat kevättä Herran ylösnousemukseen. Niin kuin luonto herää keväällä, niin herää sielukin ja on taas enemmän mukana seurakunnan toiminnassa. Kevät näkyy myös seurakunnan järjestämien aktiviteettien kasvavina osallistujamäärinä. Tämä heijastuu myös niiden seurakuntalaisten elämään, jotka eri syistä ovat vähemmän mukana seurakunnan toiminnassa. Esimerkiksi tämän kevään aikana paljon seurakuntalaisia on osallistunut jumalanpalveluksiin ja rukoillut myös niiden  läheistensä puolesta, jotka eivät itse ole paikalla kirkossa. Erityisesti pääsiäisaika kokosi paljon ihmisiä kirkkoon viettämään yhteistä suurta juhlaa. Kevään aikana on myös tavattu kristinoppileiriläiset ja heidän vanhempansa. Ensimmäisen kouluvuotensa syksyllä aloittavat siunattiin koulutielle. Koululaisjumalanpalvelukset ovat varmasti vaikuttaneet perheiden piirissä. Seurakunnan Omalle kerholle järjestettiin matka, jotta voisimme olla yhdessä ja tutustua toisiimme myös kirkon ulkopuolella. Seurakunnanneuvosto ja -valtuusto piti kokouksensa ja keskusteli muiden asioiden ohessa myös diakoniasta seurakunnassa. Seurakuntamme kasvaa jatkuvasti ja vapaaehtoistyön tärkeys korostuu entisestään, erityisesti diakoniatyössä. Syksyllä pyritään suunnittelemaan  ja kehittämään yhdessä myös tätä seurakunnan toiminnan osa-aluetta.

Aktiivisuus on aina hyvästä. Hengellistä elämää pitäisi kuitenkin hoitaa tasavertaisesti koko vuoden ja koko elämän ajan. Syksyn tullessa ja valon taas vähentyessä muistakaamme, että sielulla ei ole vuodenaikoja. Kirkkovuodessa ei ole hengellisesti pimeitä ajanjaksoja. Hengellinen valo loistaa sieluumme vuodenajasta riippumatta. Jouluna, joka osuu vuoden pimeimpään aikaan, puhumme Vapahtajasta ”vanhurskauden aurinkona”.

Vapahtaja sanoo: ”Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen” (Matt. 26:41, Mark. 14:38). Meidän tulee jatkuvasti muistaa, että sielu on lähtöisin Jumalasta, ei maan tomusta. Hengellinen elämämme ei riipu siitä, milloin aurinko laskee tai mitä fyysisessä ympäristössämme tapahtuu. Jumalallinen aurinko ei koskaan laske, vaan valaisee aina meidän askeleemme maan päällä.

Kupolin toimituskunta

Teksti on julkaistu Turun ortodoksisessa seurakuntalehti Kupolissa numerossa 3/2017.